Identiteettilähtöisessä

Identiteettilähtöinen lähestymistapa viittaa filosofiseen ja metodologiseen näkökulmaan, jossa tutkimus, arviointi tai suunnittelu alkaa yksilön tai ryhmän identiteetin, kokemusten ja näkökulmien tunnistamisesta. Termi on erityisen merkittävä sosiaalisessa tutkimuksessa, kulttuurintutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa työssä, missä yksilön tai ryhmän ominaisuudet, tausta ja kokemukset korostetaan tärkeinä lähtökohtina.

Tämä lähestymistapa korostaa, että ihmisten eläminen, ajattelu ja toiminta ovat läheisesti sidoksissa heidän identiteettiinsä, kuten sukupuoleen, rotuun, luokkaan, kulttuuriin, seksuaalisuuteen tai vammaisuuteen. Identiteettilähtöisyys pyrkii välttämään yleisiä, yleisluontoisia malleja ja korostaa sen sijaan yksilöllisiä tai ryhmäkohtaisia näkökulmia. Esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tutkimuksessa identiteettilähtöinen lähestymistapa voi tarkastella marginalisoituneiden ryhmien kokemuksia ja tarpeita erikseen, jotta niiden erityispiirteet saadaan esille.

Kriitikot ovat kuitenkin korostaneet, että identiteettilähtöisyys voi joskus johtaa silmukoihin, kuten identiteettien liialliseen korostamiseen tai ryhmien välisiin jännitteisiin. Lisäksi se voi vaarantaa yleisten ratkaisujen etsinnän, jos kaikki ongelmat pyritään ratkaisemaan yksilöllisesti. Huolellinen soveltaminen ja kriittinen arviointi ovat siksi tärkeitä, jotta lähestymistapa pysyisi tehokkaana ja eettisenä.

Lähestymistapa on vahvasti sidoksissa postkoloniaaliseen teorian ja feministiseen tutkimukseen, joissa identiteetin merkitys yhteiskunnallisissa rakenteissa on keskeinen. Nykyään se on myös yleistynyt muun muassa koulutuksessa, terveydenhuollossa ja organisaatioiden johtamisessa, missä yksilön kokemusten huomioiminen on tärkeää onnistuneen vuorovaikutuksen kannalta.