Hyvekasvatus
Hyvekasvatus on pedagoginen lähestymistapa, jonka tavoitteena on kehittää lapsen ja nuoren hyveitä sekä luonteenpiirteitä, kuten rehellisyyttä, empatiaa, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää ja vastuullisuutta. Siinä korostetaan sekä moraalisen harkinnan kehittymistä että käytännön toimijuutta yhteisössä.
Teoreettiset juuret ovat muun muassa hyve-etiikassa (Aristoteles), sosiaalisen ja emotionaalisen oppimisen (SEL) lähestymistavoissa sekä positiivisessa psykologiassa.
Toteutuksessa painottuvat esimerkillinen käyttäytyminen, palaute ja ohjaus, avoin keskustelu moraalisista dilemeista sekä rutiinien ja rituaalien kautta
Kontekstina hyvekasvatus esiintyy sekä perheissä että koulussa, nuorisotyössä sekä uskonnollisissa että ei-uskonnollisissa yhteyksissä. Suomessa sitä tarkastellaan
Kriittisiä näkökulmia ovat kulttuurisidonnaisuus, mahdollinen arvojen muottaminen ja mittaamisen haasteet sekä se, ettei kasvatus saa rajoittaa