Homolyyttisestä

Homolyyttisestä katkeamisesta, tai homolyyttisestä reaktiosta, puhutaan, kun kovalenttinen sidos jakautuu tasan siten, että molemmat sidoselektronit jäävät erilleen kahdelle törmäävälle atomille. Tämä johtaa radikaalien, eli yhtenäislähteiden elektroneihin reagoivien partikujen, muodostumiseen. Termiä käytetään sekä kuvaamaan yksittäisiä katkeamisia että yleistä mekanismia kemiallisissa reaktioissa.

Mekanismina homolyyttinen katkeaminen aiheutuu usein energiasta tai säteilystä. Sidos voi hajota fotolyyttisesti valon vaikutuksesta, termolyyttisesti lämpötilan nousemisen kautta tai redox-tilanteen muuttuessa siten, että elektronit jaetaan molempiin osiin. Sidosidosten dissosiaatioenergia määrittää, milloin katkeaminen tapahtuu: matalampien energiarvojen sidokset ovat alttiimpia homolyyttiselle katkeamiselle. Esimerkkejä ovat hallittu Cl−Cl- tai O−O-sidosten hajoaminen sekä hiilipohjaisten sidosten radikaalinen katkeaminen.

Vertailuna heterolyyttiseen katkeamiseen, jossa sidos jakautuu epätasaisesti muodostaen ioneja (kationeja ja anioneja), homolyyttinen hajoaminen johtaa radikaaleihin eikä ionimuotoihin. Tämä erotus vaikuttaa reaktioiden kemialliseen kurssiin, nopeuteen ja tuotteisiin.

Homolyyttisellä mekanismilla on tärkeitä sovelluksia: radikaalivälitteinen polymerointi, polymeerien rakennusreaktiot, sekä erilaiset hajotus- ja puhdistusmenetelmät. Radikaalit ovat erittäin reagoivia, minkä vuoksi niitä tarkkaillaan ja hallitaan usein EPR-spektroskoppian avulla sekä käyttämällä radikaalisäilyttäjiä tai -hajoittajia turvallisuuden ja kontrollin takaamiseksi.