Hoitotasapainoa

Hoitotasapaino on hoivatyön ja terveydenhuollon yhteydessä käytetty käsite, joka kuvaa tasapainoa hoidon tason ja potilaan tarpeiden, arjen toimintakyvyn sekä toiveiden välillä. Se tarkoittaa, että hoitoa suunnataan siten, että se on tarkoituksenmukaista, oikea-aikaista ja kunkin yksilön tilanteeseen sopivaa. Hoitotasapaino voi koskea sekä sairaalassa tapahtuvaa hoitoa, kotihoitoa että pitkäaikaishoitoa.

Keskeisiä elementtejä ovat potilaan autonomia ja osallisuus, hoidon tarpeen ja toimenpiteiden suhteellisuus (proportionaalisuus), jatkuvuus ja turvallisuus sekä sekä potilaan että läheisten huomioiminen. Eettiset näkökohdat kuten hyöty-haitta-analyysi ja selkeä, ajantasainen viestintä kuuluvat olennaisina osina hoitotasapainon tavoitteluun. Päätösten tekemisessä korostuvat hoitotavoitteiden määrittäminen sekä elin- ja kivunhoidon ja erilaisten hoitomuotojen suhteellisuuden arviointi.

Soveltaminen käytäntöön ilmenee hoitosuunnitelmissa, joissa potilaan arjen vointi ja toimintakyky sekä mielipiteet otetaan huomioon. Tavoitteena on löytää tasapaino muun muassa paranemisen mahdollisuuksien, oireiden lievittämisen ja elämänlaadun ylläpitämisen välillä. Discharge-suunnittelussa hoitotasapaino näkyy siinä, miten pitkäaikaisen hoidon tarve ja kotiin siirtymisen edellytykset huomioidaan.

Hoitotasapainon ylläpitäminen vaatii moniammatillista yhteistyötä, jatkuvaa arviointia ja viestintää sekä potilaan elämäntilanteen muutosten huomioon ottamista. Haasteisiin kuuluvat resurssien riittävyys, kulttuuriset odotukset ja läheisten kuormituksen huomioiminen. Arvioinnin ja palautteen kerääminen potilasilta sekä perheiltä ovat olennaisia hoitopolun toimivuuden parantamiseksi.