Hiekkalaatikkatekniikoita

Hiekkalaatikkatekniikoita ovat käytännöt, joissa hiekkalaatikko ja miniatyyrihahmot käytetään ilmaisun ja kehittämisen tukemiseen. Niitä sovelletaan lasten varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa ja terapiassa.

Yleensä käytetään hiekkalaatikkoa tai matalaa astiaa, hiekkaa, vettä sekä miniatyyrihahmoja, eläimiä, rakennuksia ja luonnonmateriaaleja. Turvallisuus ja säilytys ovat tärkeitä; hiekka on pestävä ja puhdas sekä materiaalit soveltuvat lapsille.

Tekniikat voivat olla vapaa hiekkaleikki, opastettu tarinankerronta miniatyyrihahmojen avulla tai hiekkasäiliöön rakennettujen maisemien tulkinta. Tavoitteena on kehittää mielikuvitusta, kielellistä ilmaisua, sosiaalisia taitoja sekä tunteiden säätelyä ja kokemuksen jäsentämistä.

Soveltuu yksilö- ja ryhmätilanteisiin; toimii sekä arviointi- että interventiokeinona; erityisesti traumojen ja stressin ilmiöiden käsittelyssä, mutta myös arjen ongelmien hahmottamisessa.

Toiminnan eettinen toteutus edellyttää koulutettua ohjaajaa tai terapeutti, tilan eettistä käyttöä sekä lapsen tai huoltajan suostumusta. Tulosten tulkinnassa keskitytään asiakkaan ilmaisun ymmärtämiseen eikä patologian määrittelyyn.

Tekniikka sai vaikutteita hiekkapeliterapian periaatteista, joka yhdistää Jungin symboliikan ja Kalffin kehittämän hiekkasäiliömenetelmän. Se on levinnyt laajasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.