Hengitystukea

Hengitystukea on yleistermi, joka kuvaa apua hengitykseen tarjottavia keinoja ja laitteita. Se kattaa sekä laitteelliset toimenpiteet että terapeuttiset menetelmät, joiden tarkoituksena on parantaa ilmanvaihtoa, kaasujen vaihtoa sekä keuhkojen limanpoistoa. Hengitystukea annetaan sekä sairaalassa että kotona, ja se räätälöidään potilaan tilan ja hoitotarpeen mukaan.

Hengitystukea voidaan toteuttaa eri tavoin. Non-invasiivinen ventilaatio (NIV) käyttää maskia tai nenätyynyä ilman hengitysteihin kiinnittyvää putkea, ja sitä käytetään esimerkiksi tukehtumisen tai hengitysvajeen lievittämiseksi. Hapetustuki eli lisähappea voidaan antaa nenäletkun tai kasvomaskin kautta. Tarvittaessa voidaan käyttää mekaanista hengitystukea, kuten intubaatiota tai trakeostomiaa, jolloin hengitys hoidetaan keinotekoisesti. Lieve ja keuhkoputkien liman irrotusta helpottavat menetelmät sekä inhalaatio- ja inhaloitavat lääkkeet voivat kuulua hengitystuen kokonaisuuteen.

Indikaatiot vaihtelevat, mutta niihin kuuluu krooniset keuhkosairaudet (esimerkiksi COPD tai keuhkopöfbioosi), akuutit hengitysvajeet, toipuminen leikkauksesta sekä uniapnea tai neuvomukselaisia syitä. Hengitystuen käyttö edellyttää terveydenhuollon ammattilaisen arviota, yksilöllisen hoitosuunnitelman laatimista sekä säännöllistä seurantaa. Mahdollisia riskejä ovat jakson umme, iho- ja hengitystie-infektiot sekä liian korkea hapetustaso tai epäsoveltuvat käyttötavat.

Hengitystukea on yleistynyt sekä sairaalaympäristössä että kotihoidossa, ja siihen voi liittyä hoitajien sekä fysioterapeuttien ohjaus ja potilastiedottaminen. Kortom, hengitystuki on kokonaisuus, joka pyrkii ylläpitämään riittävää hengityksen toimintaa potilaan tarpeiden mukaan.