Heijastusintensiteetti

Heijastusintensiteetti on valon heijastuneen säteilyn voimakkuus tietyssä suunnassa. Se kuvaa, kuinka paljon valoa siirtyy takaisin kohti vastaanottajaa suhteessa valonlähteen sisääntulevaan säteilyyn ja pintaan nähden. Yksikkönä käytetään usein watti per kantaensiviiniradian (W/sr) radianttiivisyydessä, ja se liittyy läheisesti suureen BRDF:iin eli heijastuneen radianssin jakaumaan. Heijastusintensiteetti eroaa heijastusprosentista tai heijastuskerrosta (albedo), jotka ovat suhteellisia, ei absoluuttisia määriä.

BRDF eli heijastusejakso kuvaa, miten pinta jakaa tulleen radianssin eri suuntiin. Se riippuu sekä tulosuunnasta että lähdön suunnasta, pintamateriaalin ominaisuuksista, säröyteydestä ja aallonpituudesta. Heijastusintensiteetti voidaan nähdä BRDF:n ja sisäisen syöttöenergian yhteisvaikutuksena: piirtämällä valonlähteen edessä ja mittaamalla tiettyyn ulostulotuun suuntaan heijastunutta radianssia. Polarisaatio ja valon spektri vaikuttavat myös heijastusintensiteetin arvoon.

Mittaus ja käyttö ovat yleisiä optiikassa ja visuaalisessa simuloinnissa. Mittauksia tehdään goniometrien tai integroimakammioiden avulla, joissa valo osuu pinnalle eri tulosuihin ja mitataan heijastunutta intensiteettiä eri suunnista. Sovelluksia ovat fotoniikka, materiaali- ja pinnatutkimukset, remote sensing sekä tietokonegrafiikassa käytetyt BRDF-mallit, joiden avulla saavutetaan realistinen pintaheijastus erilaisissa valaistus- ja katselutilanteissa.