Haptoglobiinimäärä

Haptoglobiinimäärä kuvaa veren haptoglobiinipitoisuutta. Haptoglobiinia valmistetaan pääasiassa maksassa, ja se sitoo vapaan hemoglobiinin punasoluvaurion yhteydessä. Haptoglobiinhemoglobiinikompleksi kulkeutuu makrofageihin ja hajoaa, mikä estää raudan vapautumisen sekä oksidatiivisen haitan syntymisen.

Mittaaminen ja viitearvot. Mittauksissa käytetään immunokemiallisia menetelmiä, kuten nephelometriaa tai turbidimetriaa. Tulokset ilmoitetaan usein grammoina litraa kohti (g/l) tai milligrammoina desilitraa kohti (mg/dl). Tyypillinen aikuisen viitealue on noin 0,3–2,0 g/l (30–200 mg/dl), mutta arvo voi vaihdella laboratoriossa käytetyn menetelmän ja väestön mukaan.

Tulosten tulkinta. Haptoglobiinimäärän lasku on yleinen merkki intravaskulaarisesta hemolyysistä tai maksasairauksista, joissa haptoglobiinia ei tuoteta riittävästi. Kohonneet arvot voivat esiintyä akuutin faasin vasteen aikana tulehduksissa tai kudosvaurioissa, mutta haptoglobiinimäärä ei yksittäisessä tapauksessa yksiselitteisesti osoita syytä. Arvoa tulkitaan yhdessä muiden laboratoriokokeiden (esimerkiksi LDH, bilirubiini, retikulosyytit) ja kliinisen kuvauksen kanssa.

Geneettiset tekijät ja käytännön huomio. Haptoglobiinigeenin polymorfismi aiheuttaa HP1-1, HP2-2 ja HP1-2 -fenotyyppeja, joilla on erilaisten molekyylikokojen ja hemoglobiinia sitovan affiniteetin vaikutuksia. Fenotyyppien erot voivat vaikuttaa haptoglobiinipitoisuuksien tulkintaan yksilöllisesti. Lisäksi maksan toiminta sekä tulehdukselliset tilat voivat muuttaa arvoja, minkä vuoksi tulkinta perustuu sekä laboratorio- että kliiniseen kontekstiin.