Hapenkäyttö

Hapenkäyttöä tarkoittaa sitä, kuinka nopeasti eliö tai kudos käyttää happea energiantuotantoon. Elimistössä hapenkäyttö liittyy solujen hapettiseen metaboliaan ja ATP:n syntymiseen. Hapenkäyttöä voidaan tarkastella sekä koko yksilön tasolla (elimistön hapenkulutus) että yksittäisten kudosten tai solujen tasolla.

Mittaaminen ja mittayksiköt: Yleisin tapa mitata hapenkäyttöä on indirekti kalorimetriassa, jossa analysoidaan hengityksessä tapahtuvaa hapen (O2) ja hiilidioksidin (CO2) vaihtoa. Tulokset ilmoitetaan VO2-arvona, joka on hapen kulutus minutta kohden. Yksiköt ovat millilitroina O2:aa minuutissa (ml O2 min-1) tai millilitroina O2:aa painokiloa kohti minuutissa (ml O2 kg-1 min-1). Suurin mitattava arvo on VO2max, joka kuvaa aerobisen kapasiteetin maksimaalista hapenkulutusta. Kardiopulmonaarinen koetesti (CPET) yhdistää hapenkulutuksen reagoinnin hengitykseen ja kuormitukseen.

Sovellukset: Hapenkäyttöä arvioidaan kliinisesti hengitys- ja sydänsairauksien sekä leikkausten riskinarvioinnissa, ja sitä käytetään myös metabolisen terveydentilan sekä kunto- ja suorituskykyarvioiden yhteydessä. Urheilussa hapenkulutusta hyödynnetään harjoittelun suunnittelussa sekä suorituskyvyn mittauksessa. Ekologiassa hapenkäyttöä mitataan myös eliöiden ja ekosysteemien hengityksen sekä hiilenkierron osana.

Tekijät ja tulkinta: Hapenkäyttöön vaikuttavat ikä, sukupuoli, fyysinen kunto, korkeus ja ilmanpaine sekä sairaudet ja lääkkeet. Mittausolosuhteet, menetelmä ja koeviite vaikuttavat tulkintaan, ja tuloksia on verrattava ikä- ja sukupuoliryhmäkohtaisiin normatiivisiin arvoihin.