Halvautumisen

Halvautuminen on tila, jossa lihasvoima tai tunto sekä liikkeenhallinta heikkenevät tai loppuvat kokonaan. Se voi olla tilapäinen tai pysyvä ja johtua hermoston, lihasten tai verenkierron muutoksista. Halvautumisen synty voi olla äkillinen tai kehittyä vähitellen taustalla olevalta syyltä riippuen.

Äkillinen halvautuminen liittyy usein aivohalvaukseen tai selkäydinvaurioon. Pitkäkestoista halvautumista voivat aiheuttaa krooniset sairaudet, tulehdukset tai hermoston vauriot sekä joidenkin metaboliset sairaudet, kuten diabetes.

Oireet voivat ilm(C)yä toispuolisen lihasheikkoutena, puhe- tai nielun toiminnan häiriöinä, tuntohäiriöinä, huimauksena tai koordinaatiohäiriöinä. Oireiden vakavuus ja tarkka ilmenemismuoto riippuvat siitä, missä halvaus sijaitsee ja mikä sen aiheuttaa. Hätätilanteessa on välittömästi soitettava hätänumeroon, jos epäillään halvautumista.

Diagnosointi perustuu neurologiseen tutkimukseen sekä potilaan historiaan. Kuvantamistutkimukset, kuten aivojen CT- tai MRI-kuvaukset, ovat keskeisiä äkillisten oireiden syyn arvioimisessa. Verikokeet sekä elektrofysiologiset tutkimukset voivat olla tarpeen, riippuen epäillystä syystä.

Hoito räätälöidään syyn mukaan. Äkillisissä aivohalvauksissa voidaan tarvita veren hyytymistä estäviä lääkkeitä tai muuta hätähoitoa. Selkäydinvaurioissa korostuu välitön tukitoimi ja mahdollinen kirurginen hoito. Pitkäaikaisessa hoidossa on usein fysioterapia ja kuntoutus sekä taustasairauksien hallinta. Ennuste riippuu syystä, vaurion vakavuudesta ja hoidon aikaisuudesta.