Haitallisuutta

Haitallisuutta tarkoittaa kykyä aiheuttaa haittaa terveydelle, turvallisuudelle tai ympäristölle. Käytössä sekä yleiskielessä että tieteellisessä kontekstissa kyse on haitan potentiaalista, ei välttämättä siitä, onko haitta toteutunut. Haitallisuus on kontekstisidonnainen; sama aine tai prosessi ei aina ole haitallinen, vaan haitallisuus riippuu annoksesta, aikajaksosta, altistusreitistä sekä yksilön tai populaation herkkyydestä. Haitallisuus kuvaa haitan potentiaalia itsessään, kun taas riski tarkoittaa todennäköisyyttä, että haitta toteutuu altistuksen seurauksena.

Arviointi nivoutuu riskinarviointiin: haitallisuudesta ja altistuksesta muodostuu kokonaisriski. Toksikologiassa ja ympäristötieteissä haitallisuutta mitataan annosvasteilla ja päätepisteillä, ja käytetään viitearvoja kuten NOAEL- tai LOAEL-pohjaisia arvoja sekä viiteannoksia (RfD) tai vastaavia raja-arvoja. Arviot huomioivat herkkyyden vaihtelun: lapset, vanhukset, raskaana olevat sekä kroonisesti sairaat, sekä kumulatiiviset ja synergistiset vaikutukset.

Käytännössä haitallisuutta arvioidaan esimerkiksi tuoteturvallisuudessa, ympäristövaikutusten arvioinnissa, lääketieteessä ja teollisuudessa. Esimerkkejä haitallisuutta aiheuttavista tekijöistä ovat myrkylliset kemikaalit, melu, ilman epäpuhtaudet sekä lääkeaineiden toksisuus. Tietoa haitallisuudesta käytetään päätöksenteossa, sääntelyssä ja toimenpiteissä haittojen minimoimiseksi.

Kielessä sana haitallisuus viittaa tällaisen haitan potentiaaliin, ja se esiintyy yleisesti suomalaisessa tieteellisessä ja hallinnollisessa kielenkäytössä.