Frekventistiset

Frekventistiset tilastotieteet on tilastotieteen koulukunta, jossa todennäköisyyksiä tulkitaan pitkän aikavälin frekvenssien kautta. Perusnäkemyksen mukaan parametrit ovat kiinteitä todellisuudessa, ja todennäköisyydet kuvaavat havaittujen tulosten yleisiä ominaisuuksia toistettavissa kokeissa, ei yksittäisen tapahtuman uskomusta parametrin arvoon.

Keskeisiä periaatteita ovat hypoteesien testaus Neyman-Pearsonin kehyksessä, p-arvot ja merkitsevyydet sekä luottamusvälien tulkinta. P-arvo kuvaa havaitun tai vielä äärimmäisimmänkaltaisen datan todennäköisyyttä sen oletettaessa nollahypoteesi todeksi; se ei kerro todennäköisyyttä nollahypoteesin totuudellisuudesta. Luottamusväli on estimaatti, joka useissa toistoissa tuottaisi välejä, joiden sisäisyys kattaa todellisen parametriarvon esimerkiksi 95-prosenttisella luottamustasolla.

Historian juuret ovat 1900-luvun alkuvuosissa Sir Ronald Fisherin sekä Jerzyn Neymanin ja Egon Pearsontin töissä, jotka muodostivat frekventistisen tilastotieteen perustan. Frekventistinen lähestymistapa erottaa useimmiten toisistaan epäillään ja Bayesiläiset tulkinnat: frekventistit pitävät todennäköisyyksiä pitkän aikavälin suhteina, kun taas Bayesin perinne käsittelee epävarmuuksia subjektiivisina uskomuksina, päivittyen uusilla havainnoilla.

Käytännössä frekventistiset menetelmät kattavat hypoteesitestauksen, konfidenssiluottamuksien rakentamisen sekä estimaattien ja testien teorian. Kritiikki kohdistuu muun muassa p-arvon tulkintaan sekä siihen, että toistettujen tutkimusten ongelmia ei aina huomioida; replikointi ja laajammat määrälliset valinnat ovat nykykeskustelun keskiössä. Monissa käytännön sovelluksissa frekventistinen lähestymistapa yhdistyy likelihood- ja resampling-tekniikoihin sekä asymptoottisiin tuloksiin.