Fosfoinositidit

Fosfoinositidit ovat solukalvon lipidien ryhmä, jotka ovat tärkeitä solun signaloinnissa. Ne ovat inositolin fosforyloituja johdannaisia, jotka ovat kiinnittyneet solukalvon fosfotidylaanosidiyksikköön. Fosfoinositidit esiintyvät eri muodoissa riippuen siitä, missä kohdissa inositolin rengas on fosforyloitu. Tärkeimmät fosfoinositidit ovat fosfatidyyli-inositoli-4,5-bisfosfaatti (PIP2) ja fosfatidyyli-inositoli-3,4,5-trifosfaatti (PIP3).

PIP2 on keskeinen molekyyli monissa soluprosesseissa. Se toimii sitoutumispaikkana useille proteiineille, jotka osallistuvat solun aineenvaihduntaan, solun muotoon, ionikanavien toimintaan ja transkription säätelyyn. Kun solukalvoon tulee signaali, kuten kasvutekijä, PIP2 voidaan pilkkoa entsyymien, kuten fosfolipaasi C:n, avulla. Tämä pilkkoutuminen tuottaa kaksi toisien lähettiä: inositoli-1,4,5-trifosfaattia (IP3) ja diasyyliglyserolia (DAG). IP3 vapauttaa kalsiumioneja solun sisäisistä varastoista, ja DAG aktivoi proteiinikinaasi C:tä, mikä käynnistää laajemman signalointireaktion.

PIP3 on toinen tärkeä fosfoinositidi, joka on erityisen merkityksellinen kasvutekijäsignaloinnissa ja solujen kasvussa. Se syntyy PIP2:n fosforyloitumisesta PIP3:ksi 3-kinaasientsyymin avulla. PIP3 toimii houkutellen ja aktivoiden proteiineja, jotka sisältävät pleckstrin-homologia (PH) -domeeneja. Tällaisia proteiineja ovat esimerkiksi Akt/PKB-kinaasi, joka on keskeinen solujen selviytymisessä, kasvussa ja glukoosiaineenvaihdunnassa. Fosfoinositidien aineenvaihdunnan häiriöt voivat liittyä erilaisiin sairauksiin, kuten syöpään ja diabetekseen.