Feodaalijärjestelmä

Feodaalijärjestelmä oli yhteiskunnallinen ja poliittinen järjestelmä, joka hallitsi suurta osaa Euroopasta keskiajalla. Sen perusta oli maanhaltijuudessa ja henkilökohtaisissa siteissä. Kuninkaat olivat järjestelmän huipulla, mutta heidän todellinen valtansa riippui usein heidän lääninherroistaan eli vasalleistaan. Kuninkaat myönsivät maata (läänityksiä) vasalleilleen vastineeksi sotilaallisesta palveluksesta ja uskollisuudesta. Vasalit puolestaan saattoivat jakaa maa-alueitaan edelleen alalääneilleen.

Tämä hierarkkinen rakenne loi verkoston velvollisuuksia ja oikeuksia. Ylimystö hallitsi maaomaisuuttaan ja sen asukkaita, jotka olivat useimmiten talonpoikia tai maaorjia. Talonpojilla oli velvollisuuksia lääninherraansa kohtaan, kuten työnteko ja osa sadosta tai tuloksesta luovuttaminen. Vastineeksi he saivat suojaa ja oikeuden käyttää maata elantonsa hankkimiseen.

Feodaalijärjestelmä ei ollut yhtenäinen kaikkialla, ja sen muodot vaihtelivat alueittain ja aikakausittain. Se tarjosi vakauden tunnetta ja sotilaallista puolustusta hajanaisuuden ja epävarmuuden aikoina. Järjestelmän heikkeneminen alkoi kaupunkien kasvaessa ja raha-talouden yleistyessä, mikä vähensi maan merkitystä vallan perustana. Feodaalijärjestelmä antoi kuitenkin pohjan monien eurooppalaisten yhteiskuntien kehitykselle vuosisatojen ajaksi.