FLCmittausta

FLC-mittaus tarkoittaa seerumin vapaiten kevytketjujen (κ ja λ) määrän määrittämistä. Kevytketjut ovat immunoglobulineja muodostavien plasmablastien ja plasmasolujen tuotteita; normaalisti suurin osa sitoutuu raskaisiin ketjuihin, ja vain pieni osa kulkee vapaana verenkierrossa. FLC-mittauksen avulla voidaan havaita epätasainen tuotanto ja laskea κ/λ-suhde, joka on hyödyllinen monoklonaalisen gammopatian sekä plasmasolusairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa.

Menetelmät: FLC-mittaukset suoritetaan immunologisilla menetelmillä, yleensä nephelometrisellä tai turbidimetrisellä analyysillä. Mittaukset käyttävät anti-κ- ja anti-λ-vasta-aineita sekä antavat eritellyt arvot mg/L-mittayksikössä sekä κ/λ-suhteena. Viitearvot ja tulkintarajat vaihtelevat käytetyn testisarjan mukaan; tulokset on tulkittava yhdessä kliinisen kuvan kanssa.

Käyttökohteita: FLC-mittaus on erityisen hyödyllinen plasmasolujen sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa, kuten monoklonaalisen gammopatian ja AL-amyloidöosin yhteydessä. Sitä käytetään myös munuaisten toiminnan vaikutusten arvioinnissa ja hoitovasteen seuraamisessa monoklonaalisten sairauksien hoidossa.

Tulosten tulkinnassa κ/λ-suhde on keskeinen: epänormaali suhde viittaa klonaaliseen proliferatioon, jolloin tarvitaan lisäselvityksiä. FLC-arvot tulkitaan mielellään yhdessä seerumiproteiini-elektroforeesin ja mahdollisen immunofixationin kanssa, jotta voidaan erottaa kliinisesti merkittäviä poikkeamia.

Rajoitteet: FLC-mittaukset voivat olla herkkiä munuaisten toiminnan heikkenemiselle sekä tulehduksille ja muille tiloille, jotka vaikuttavat kevytketjujen elinkaareen. Lisäksi tuloksiin vaikuttavat näytteen laatu ja laboratoriostandardointi; yksittäinen arvo ei yleensä riitä diagnoosiin ilman muuta kliinistä yhdistelmää.

Historia: FLC-mittaukset yleistyivät 2000-luvulla ja ne ovat tulleet tärkeäksi osaksi diagnostista ja seurannallista työkalua plasmasolusairauksien hoidossa. Niiden käyttö on laajentunut sekä hematologiassa että nefroloogiassa.