Eristäytymispolitiikkaa

Eristäytymispolitiikkaa, suomeksi eristäytymispolitiikka, on valtioiden tai muiden poliittisten toimijoiden omaksuma lähestymistapa, jossa pyritään minimoimaan ulkosuhteet ja kansainvälinen osallistuminen. Tämä voi ilmetä esimerkiksi kauppasopimusten purkamisena, diplomaattisuhteiden katkaisemisena tai kansainvälisten järjestöjen jättämisenä. Tavoitteena on usein suojella kotimaista taloutta tai kulttuuria ulkopuolisilta vaikutuksilta, tai vahvistaa kansallista suvereniteettia ja itsenäisyyttä.

Historiassa eristäytymispolitiikkaa ovat harjoittaneet monet valtiot eri aikoina. Syyt voivat vaihdella sisäpolitiikasta johtuvista syistä, kuten pyrkimyksestä säilyttää valta, aina ulkopoliittisista syistä, kuten pelosta joutua sotilaallisiin konflikteihin. Eristäytymisen seuraukset voivat olla moninaisia. Se voi johtaa taloudelliseen taantumaan, teknologisen kehityksen hidastumiseen ja kansainvälisen vaikutusvallan menetykseen. Toisaalta jotkut maat ovat onnistuneet hyödyntämään eristäytymistä rakentaakseen vahvan kotimaisen pohjan ennen asteittaista avautumista maailmalle.

Nykymaailmassa täydellinen eristäytymispolitiikka on harvinaista globalisaation ja kansainvälistymisen vahvan kehityksen vuoksi. Kuitenkin sen elementtejä voi edelleen nähdä eri maiden politiikassa protektionismin tai nationalismin muodossa. Analyytikot keskustelevat jatkuvasti eristäytymispolitiikan pitkän aikavälin hyödyistä ja haitoista sekä sen soveltuvuudesta muuttuvaan maailmanjärjestykseen.