Epäoikeuksia

Epäoikeuksia on suomalaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa käytetty termi, joka viittaa oikeuksien loukkauksiin, epäoikeudenmukaisuuksiin ja epätasaiseen kohteluun. Sillä tarkoitetaan sekä yksittäisiä väärinkäytöksiä että laajempia rakenteellisia ongelmia, joissa ihmiset joutuvat toisiaan huonompaan asemaan oikeuksiensa käytössä.

Epäoikeuksia voi esiintyä monin tavoin: aineelliset epäoikeudet (esimerkiksi epäoikeutettu pääsy terveydenhuoltoon tai koulutukseen), sekä prosessuaaliset epäoikeudet (esimerkiksi epäoikeudenmukainen tai kohtuuttomasti vaikea oikeudenkäyntiprosessi). Lisäksi syrjintä ja eriarvoisuus voivat johtaa epäoikeuksiin, jotka perustuvat sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontoon, ikään tai vammaisuuteen.

Suomessa epäoikeudet pyritään torjumaan oikeudellisilla ja hallinnollisilla keinoilla: yhdenvertaisuuslainsäädäntö sekä viranomaisten valvonta ja oikaisukanavat, kuten oikeusprosessit ja valitusoikeudet. Yhteiskunnallinen keskustelu epäoikeuksista tähtää parannuksiin palveluissa, velvoitteiden täytäntöönpanossa sekä tiedon saavutettavuudessa, jotta kaikki saisivat tasavertaisesti oikeuksiaan.

Etymologia ja käyttö: sana koostuu etuliitteestä epä-, joka merkitsee kielteisyyttä tai pätemättömyyttä, sekä sanasta oikeus, joka voi tarkoittaa sekä oikeutta (lakisääteinen oikeus) että oikeudenmukaisuutta. Monikollinen muoto epäoikeuksia viittaa siihen, että kyse on useista erilaisista tapauksista tai ilmiöistä.