Epätodennäköisyysotanta

Epätodennäköisyysotanta on tilastollinen menetelmä, jossa otosta ei valita satunnaisesti koko perusjoukosta, vaan subjektiivisten tai käytännöllisten syiden perusteella. Toisin kuin todennäköisyysotannassa, epätodennäköisyysotannassa jokaisella perusjoukon jäsenellä ei ole tunnettua tai nollaa suurempaa todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen. Tämä johtaa siihen, että otos ei välttämättä edusta perusjoukkoa täysin, ja tulosten yleistettävyydessä voi olla rajoituksia.

Epätodennäköisyysotannalle on useita eri menetelmiä. Mukavuusotanta on yleisin, jossa otokseen valitaan helposti saatavilla olevat henkilöt. Tarkoituksenmukainen otanta perustuu tutkijan omiin arvioihin siitä, mitkä yksilöt ovat edustavia tai hyödyllisiä tutkimuksen kannalta. Lumipallo-otanta taas alkaa muutamasta tunnetusta henkilöstä, jotka sitten ohjaavat tutkijan eteenpäin suositusten perusteella. Kiintiöotannassa pyritään saamaan otokseen tietty määrä edustajia eri alaryhmistä samalla tavalla kuin tilastollisessa otannassa, mutta valinta alaryhmien sisällä tapahtuu epätodennäköisyysperiaatteella.

Epätodennäköisyysotantaa käytetään usein silloin, kun täydellisen todennäköisyysotannan tekeminen on liian kallista, aikaa vievää tai mahdotonta. Se soveltuu hyvin esimerkiksi esitutkimuksiin, uusien ideoiden kartoittamiseen tai laadullisiin tutkimuksiin, joissa ei pyritä tilastolliseen yleistettävyyteen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa menetelmän rajoitukset ja välttää virheellisiä yleistyksiä koko perusjoukkoon.