Epätavallisuus

Epätavallisuus on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan jotakin, joka ei ole tavanomaista tai odotettua. Se viittaa siihen, että ilmiö, tapahtuma tai käytös esiintyy poikkeuksellisesti suhteessa siihen, mitä pidetään yleisesti normaalina tai tyypillisenä.

Sana perustuu epä- + tavallinen. Adjektiivi epätavallinen kuvaa yksittäistä ilmiötä, kun taas substantiivi epätavallisuus viittaa siihen ominaisuuteen, joka tekee ilmiöstä poikkeavan. Etymologisesti sana ilmaisee puuttuvan tai poikkeavan piirteen.

Käyttökontekstien kirjo on laaja. Arkipäiväisessä kielessä epätavallisuus voi viitata harvinaisuuteen tai erikoisuuteen ilman arvolatausta. Tieteellisessä tai tilastollisessa yhteydessä se voi tarkoittaa havaintoa, joka poikkeaa odotetusta tai malleista, kuten epätavallinen tulos tai epätavallinen poikkeama.

Läheisiä käsitteitä ovat epätavanallisuus, poikkeavuus, poikkeama ja poikkeus. Eri sanavalinnat painottavat hieman eroja: epätavallinen ja epätavallisuus ovat yleiskielisiä, kun taas poikkeavuus ja poikkeama ovat usein teknisempiä tai kontekstisidonnaisempia.

Esimerkkejä ovat epätavallinen sääilmiö, epätavallinen käyttäytyminen tai epätavallisen suuri menestys. Yleinen huomio on, että epätavallisuus viittaa johonkin, jota ei voi helposti luokitella mukaan normaaleihin tai usein toistuvasti havaittaviin ilmiöihin.