Epäpuhtaus

Epäpuhtaus tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jossa jokin aine, materiaali tai ympäristö ei ole puhdas, vaan sisältää epätoivottuja seoksia, kontaminaatioita tai vierasesineitä. Käsite viittaa sekä kemiallisiin että fysikaalisiin ja biologisiin epäpuhtauksiin. Epäpuhtaus määritellään suhteessa puhtauden vaatimuksiin, jotka riippuvat käyttökohteesta ja standardeista.

Käytännössä epäpuhtauksia mitataan pitoisuuksina ja niiden hyväksyttäviä raja-arvoja säädellään standardeissa sekä laatustandardien ohjeistuksissa. Teollisuudessa ja tutkimuksessa epäpuhtauksia tarkkaillaan esimerkiksi massan prosenttiosuuksina, osana miljoonaa (ppm) tai miljardisosina (ppb). Laboratoriot käyttävät analyyttisiä menetelmiä kuten kromatografia ja massaspektrometrian epäpuhtauksien tunnistamiseen ja määritykseen.

Epäpuhtaus on keskeinen käsite monilla aloilla. Lääke-, elintarvike- ja kosmetiikkatuotteiden sekä elektroniikka- ja materiaaliteollisuuden kontekstissa epäpuhtaudet voivat vaikuttaa turvallisuuteen, laatuun, suorituskykyyn ja kestävyyteen. Kansainväliset ja alueelliset säädökset, kuten REACH sekä ICH- ja farmakopeasäädökset, asettavat raja-arvot epäpuhtauksille ja ohjeita niiden hallinnalle ja raportoinnille.

Yleisesti epäpuhtauksia pyritään poistamaan tai minimoimaan käyttökohteen mukaan: puhdistusprosesseilla, laadunvarmistuksella sekä säännöllisillä mittauksilla ja prosessikontrollilla. Epäpuhtaus määrittää usein tuotteen laatua, turvallisuutta ja suorituskykyä.