Endnottyypit

Endnottyypit ovat viitteiden ja lisäinformaation järjestelmiä, joita käytetään kirjoitetussa tekstissä loppuviitteinä. Endnotit sijoitetaan yleensä työn loppuun tai jokaisen luvun loppuun, ja ne viittaavat suoraan tekstiin. Niiden tarkoituksena on tarjota lisätietoa tai täydentävää lähdeaineisto ilman, että pääteksti katkeaa.

Endnotteja voidaan luokitella pääasiallisesti kahteen tyyppiin: selitysendnotit, jotka antavat lisätietoja, kontekstia tai kommentteja, ja lähdeviiteendnotit, jotka sisältävät täyden tai lyhennetyn viitteen lähteeseen. Joissain tyyleissä sekä selitys- että viiteluonteinen tieto voidaan yhdistää samassa endotissa (hybridi). Yleisintä on, että ensimmäinen viittaus on täysi ja seuraavat lyhennettyjä.

Numerointi ja sijoitus: endnottien numerointi voi olla jatkuva koko teoksen läpi tai per luvun uudelleen aloitettava. Endnotit voivat olla loppuviitteitä koko teoksessa tai luvun lopussa; tekstiin liittyvä numero osoittaa sitten kyseiseen loppuviitteeseen. Ristiinviittaukset ja korkeat viittaukset voivat helpottaa lukijaa.

Käyttö ja suositukset: valitun tyylin noudattaminen koko työssä luo johdonmukaisuuden. Pidä endnote lyhyinä, selkeinä ja olennaisina; vältä toistoa. Tarkista, että kaikki viitteet ovat oikein ja että formatointi vastaa valittua julkaisutyylia, kuten Chicago, APA tai MLA.

Tekninen toteutus: useimmat tekstinkäsittelyohjelmat tukevat loppuviitteiden hallintaa, esimerkiksi Wordin Endnotes-toiminto ja LaTeXin endnotes-paketti. Viitteiden hallintaan voi käyttää viiteohjelmia kuten Zotero tai EndNote, jotka helpottavat viitteiden muotoilua ja päivittämistä.