Elektroniikkakytkentöjä

Elektroniikkakytkentöjä, suomeksi elektroniikkakytkentöjä, viittaa elektroniikan komponenttien, kuten vastusten, kondensaattorien, transistorien ja integroitujen piirien, järjestelyyn ja liittämiseen toisiinsa sähkövirran kulkemisen mahdollistamiseksi. Nämä kytkennöt muodostavat perustan kaikille elektronisille laitteille, aina yksinkertaisista valokytkimistä monimutkaisiin tietokoneisiin.

Kytkentöjä voidaan kuvata piirikaavioilla, jotka esittävät komponentit ja niiden väliset yhteydet graafisesti standardoitujen symbolien avulla. Piirikaavio on olennainen työkalu suunnittelussa, rakentamisessa ja vianmäärityksessä. Kytkentöjen toiminta perustuu sähkömagnetismin lakeihin ja komponenttien ominaisuuksiin. Esimerkiksi vastus rajoittaa virran kulkua, kondensaattori varastoi sähkövarausta ja transistori voi toimia kytkimenä tai vahvistimena.

Elektroniikkakytkentöjä voidaan luokitella monella tavalla, esimerkiksi analogisiin ja digitaalisiin kytkentöihin. Analogiset kytkennät käsittelevät jatkuvasti muuttuvia signaaleja, kun taas digitaaliset kytkennät toimivat diskreeteillä arvoilla, tyypillisesti binäärisellä logiikalla (0 ja 1). Yleisiä kytkentöjä ovat esimerkiksi vahvistinpiirit, virtalähteet, oskillaattorit ja logiikkapiirit. Kytkentöjen suunnittelussa otetaan huomioon suorituskyky, tehokkuus, koko, kustannukset ja luotettavuus. Monimutkaiset elektroniikkakytkennöt voivat sisältää miljardeja transistoreja, jotka on integroitu pienelle piisirulle.