Elativimuotojen

Elativimuotojen eli elatiivin muodot ovat suomen kielen sijamuotojen ryhmä, jota käytetään ilmaisemaan alkuperää, lähtökohtaa tai materiaalista lähdettä. Elatiivia käytetään sekä paikasta (mistä?) että materiaalista tai aiheuttajasta, sekä pronomiinimuodoissa (minusta, meistä jne.).

Muodostus noudattaa yleensä vokaaliharmonia. Yksikön elatiivi päättyy tavallisesti -sta/-stä (esimerkiksi talosta, vedestä, koulusta). Monikon elatiivi päättyy -ista/-istä (esimerkiksi taloista, vesistä, kouluista). Esimerkkejä yksiköstä: talosta, vedestä, Espoosta. Monikosta: taloista, vesistä, Espoista. Sanojen taivutus voi poiketa, jos juurta seuraa erityinen loppu, mutta perusperiaate on tässä.

Elativimuotoja käytetään muun muassa ilmaisemaan alkuperää tai lähtökohtaa sekä kuvaamaan materiaalin lähdettä: Se on tehty teräksestä. Hopeasta valmistettu koru on hopeasta. Esimerkiksi: Olen kotoisin Espoosta. Hän otti vettä pullosta? Tällöin käytetään elatiivia kuten "pullosta" on illatiivisen sijamuodon väärä esimerkki; oikea elatiivimuoto olisi esimerkiksi "pullosta" (tässä se ilmaisee vettä vapautuneena). Tisan viittauksia: minusta, sinusta, meistä, teistä, hänestä, heistä ovat elatiivimuotoja pronomoneille.

Elativimuotoja käytetään lauseissa, jotka vastaavat kysymykseen mistä? ja ne voivat esiintyä lauseenvastikkeissa sekä adjektiivien ja muiden määrittelyiden kanssa. Ne ovat olennainen osa suomen sijamuotoa ja auttavat ilmaisemaan alkuperää, koostumusta ja lähdettä sekä tavoittamaan vivahteita paikoista ja materiaaleista. See also: suomen sijamuodot.