Eklektiivisyyttä

Eklektiivisyys, eli eklektismi, on lähestymistapa, jossa huomio kiinnittyy erilaisten lähteiden, tyylien tai järjestelmien valikoimiseen ja yhdistelemiseen. Se perustuu ajatukseen siitä, ettei yhdellä oppialalla tai tyylillä ole yksin omaa totuutta, vaan parhaat ratkaisut voivat tulla useista historiallisista ja uusista lähteistä. Etymologisesti sana juontaa kreikan sanasta eklektos, "valittu".

Periaatteet: Eklektiivisessä lähestymistavassa painotetaan kriittistä valintaa ja kontekstuaalista sovittamista: tavoitteesta riippuen valitaan ja sovitetaan erilaisia ideoita, tyylejä tai käytäntöjä, eikä sitouduta johonkin yhteen doktriiniin. Tavoitteena on toimiva kokonaisuus, joka vastaa tarkoitusta tutkittavalla alueella.

Historia ja sovellukset: Eklekismi esiintyy monilla aloilla: filosofia, arkkitehtuuri, taide, kirjallisuus ja musiikki. Filosofisessa yhteydessä se tarkoittaa useiden eri suuntausten ja oppien yhdistämistä. Arkkitehtuurissa 1800–1900-lukujen tyyleissä seurasi historiallisten muotojen sekoittamista. Taiteessa ja musiikissa eklektismi ilmentyy genre- ja vaikutteiden yhdistämisenä. Myös uskonnollisessa ja hengellisessä kontekstissa esiintyy synkretismi, jossa pyritään yhdistelemään erilaisia traditioita.

Kritiikki: Eklektiivisyyttä on arvosteltu epämääräisyyden ja johdonmukaisuuden puutteen vuoksi. Ilmenee riskeinä pinnallinen yhdistely, jonka haastavaa on asettaa kestävä teoreettinen peruste ja arvo.

Nykykäyttö: Nykyään eklektismi näkyy suunnittelussa, koulutuksessa ja kulttuurisessa tutkimuksessa, jossa pyritään yhdistämään näkökohtia eri lähteistä käytännön ja keskustelun tarpeisiin.