EUkilpailuoikeutta

EUkilpailuoikeus on Euroopan unionin oikeuden osa, joka säätelee kilpailua EU:n sisämarkkinoilla. Sen tavoitteena on turvata tehokas kilpailu, kuluttajien asema sekä innovaation ja resurssien parempi tuottaminen. Kilpailuoikeus kohdistuu sekä yksittäisiin yrityksiin että markkinarakenteisiin ja koskee sekä EU:n että jäsenvaltioiden välisiä kaupankäyntiä.

Keskeisiä säännöksiä ovat TFEU:n 101 ja 102 artiklat. Artikla 101 kieltää yhdessä sovittavat sopimukset, päätökset ja käytännöt, jotka voivat estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua ja joihin liittyy kauppa jäsenvaltioiden välillä. Artikla 102 kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön sisämarkkinoilla tai kaupan järkevää vaikutusta, mikä voi estää kilpailua. Näiden normien soveltaminen voi johtaa kilpailuoikeudellisiin seuraamuksiin, kuten toimintaan, korvauksiin sekä rakenteellisiin muutoksiin.

Fuusio- ja yhteenliittymätarkastelut kuuluvat myös EUkilpailuoikeuden piiriin. EU:n fuusioiden valvonta perustuu asetukseen 139/2004, jonka tarkoituksena on estää suuria yhteenpakkaantumisia, jotka voisivat merkittävästi vähentää kilpailua. Komissio voi hyväksyä fuusioita ehtojen kera tai estää ne ja määrätä korjaavia toimenpiteitä.

Valtiontukisäädökset ovat toinen keskeinen alue. Artiklat 107–109 TFEU rajoittavat valtion tuet, jotka voivat vääristää kilpailua, ja säätelevät poikkeuksia sekä määräyksiä tuen lucuissa.

Ennakkoluonteisesti kilpailuoikeutta valvovat Euroopan komission kilpailuosasto (DG Competition) sekä kansalliset kilpailuviranomaiset. Jurisprudenssiä kehitetään kautta EU:n tuomioistuimissa, ja rikkomuksista voidaan määrätä sakkoja sekä käytännön ratkaisuja, kuten sitoumuksia. Leniency- ja sovitteluprosessit ovat tärkeitä työkaluita oikeusprosessin nopeuttamisessa. EUkilpailuoikeus vaikuttaa sekä yritysten toimintaan että julkisten tukien käyttöön, ja sen ensisijaisena tarkoituksena on ylläpitää toimivaa, valikoivaa ja kuluttajaystävällistä sisämarkkinaa.