Dispariteetin

Dispariteetti on käsite, jota käytetään kuvaamaan morfologisen variaation laajuutta tietyn ryhmän sisällä. Se mittaa sitä, kuinka laajasti yksilöiden muodot voivat poiketa toisistaan, eikä niinkään sitä, kuinka monta lajia ryhmässä on. Dispariteetti liittyy läheisesti morphospace-nimiseen tilaan, jossa tutkimusryhmän morfologinen variation voidaan visualisoida ja käsitteellistää.

Mittaus ja menetelmät voivat vaihdella, mutta yleisesti käytetään morfologista dataa ja morphometrian menetelmiä. Aineisto voi koostua sekä diskreeteistä että jatkuvista merkeistä tai niiden yhdistelmistä. Analyysi tähtää morphospace-tilan kattavuuden kuvaamiseen: yleisiä mittareita ovat konveksikuoren tilavuus morphospace-tilassa, keskimääräiset tai kokonaisparien etäisyydet sekä varianssien summa pääkomponenttianalyysin (PCA/PCoA) perusteella.

Käyttötarkoitukset ja sovellukset ovat erityisesti paleontologiassa ja evoluutiotutkimuksessa, mutta niitä sovelletaan myös nykyorganismien morfologian vertailuun. Dispariteetin avulla voidaan tutkia, miten muotoilu on muuttunut ajassa, miten eri ryhmät eroavat toisistaan morfologisesti ja miten ympäristö- sekä faunistiset tapahtumat vaikuttavat morphologiseen variation laajuuteen.

Rajoitteet ja kritiikkiä kohdattaessa on huomioitava, että dispariteetti riippuu valituista merkeistä, tiedon laadusta sekä käytetyistä mitta- ja tilastollisista menetelmistä. Eri lähestymistavat voivat johtaa erilaisiin tuloksiin, mikä haastaa vertaamista eri tutkimusten välillä. Silti dispariteetin käsite tarjoaa arvokkaan näkökulman siihen, millaista morphologista vaihtelua ryhmässää esiintyy, erillään laji- tai lajiluettelon määrästä.