Discretisointi
Discretisointi on prosessi, jossa jatkuva malli, ilmiö tai signaali muunnetaan diskreetiksi, jotta sitä voidaan käsitellä laskennallisesti tai digitaalisesti. Tavoitteena on säilyttää olennaiset ominaisuudet, kuten dynamiikka, rakenne ja järjestelmän käyttäytyminen, samalla kun tilaa ja/tai aikaa jaksotetaan pienempiin, käsiteltäviin yksiköihin. Discretisointi esiintyy sekä differentiaaliyhtälöiden ratkaisemisessa että data-analyysissä, ja se on keskeinen osa numeerista analyysiä sekä simulointi- ja ohjausjärjestelmissä.
Discretisoinnin päätyypit ovat aikadiscretisointi ja avaruudellinen discretisointi. Aikadiscretisointi tarkoittaa jatkuvan ajan ilmiöiden tai järjestelmän dynamiikan esittämistä
Yleisimmät menetelmät ovat finite difference -menetelmät (FDM), finite element -menetelmät (FEM) ja finite volume -menetelmät (FVM),
Haasteita ovat konvergenssi, stabiliteetti ja virheiden hallinta. Valinta menetelmässä riippuu ongelman luonteesta, suunnitellusta tarkkuudesta ja käytettävissä