DNAkaksoiskierteestä

DNAkaksoiskierre, suomeksi deoxyribonukleiinihappo-kaksoisheliksi, on biologian keskeisin molekyylirakenne. Se muodostuu kahdesta pitkästä polymeeriketjusta, jotka kiertyvät toistensa ympärille muodostaen tunnusomaisen helikaalisen muodon. Nämä ketjut koostuvat nukleotideista, joista jokainen sisältää sokkerin (deoksiriboosi), fosfaattiryhmän ja yhden neljästä typpiemäksestä: adeniini (A), tymiini (T), guaniini (G) tai sytosiini (C).

Emäkset muodostavat ketjujen välille parit emäsparisääntöjen mukaisesti: adeniini pariutuu aina tymiinin kanssa (A-T) ja guaniini sytosiinin kanssa (G-C). Nämä emäsparien väliset vetysidokset pitävät kaksoiskierteen kasassa. Ketjujen suunta on antiparalleelinen, eli toinen ketju kulkee 5' -> 3' suuntaan ja toinen 3' -> 5' suuntaan.

DNAkaksoiskierre toimii geneettisen informaation tallennusvälineenä kaikissa tunnetuissa eliöissä. Sen emäsjärjestys sisältää ohjeet solun rakenteelle, toiminnalle ja lisääntymiselle. DNA-molekyylin kyky kopioitua tarkasti replikaatioprosessin avulla varmistaa geneettisen tiedon siirtymisen sukupolvelta toiselle. Sen löytämisestä ja rakenteen selvittämisestä vuonna 1953 James Watsonin, Francis Crickin, Maurice Wilkinsin ja Rosalind Franklinin tutkimusten pohjalta on tullut yksi modernin biologian kulmakivistä.