Bastioneja

Bastioneja ovat linnoitusten ulkonevia kulmapaikkoja, joiden tarkoituksena on parantaa puolustusta ja mahdollistaa tehokas tuli sekä viereisiin muureihin että avostiloja vastaan. Bastionin ansiosta puolustajat voivat suuntaa tulta useammasta suunnasta ja välttää muurin "silmänkantaman" heikkouksia. Ne ovat keskeinen osa niin sanottua tähti- tai ristikemäistä linnoitusta.

Historiaan kuuluvasti bastioni kehitettiin renessanssin Italiassa ja levisi 1600–1700-luvuilla laajasti Eurooppaan sekä eurooppalaisten siirtomaa-alueiden rakennuksiin. Tykistön kehitys teki perinteisistä suorista muureista haavoittuvia, ja bastioni korvasi yksitoikkoisen linnoituksen muodollisuuden paremmalla enfiladin tuella sekä suoralla tulen välttämisellä.

Rakenteeltaan bastioni on ulkoneva kulmaosa muurista, jossa on kaksi päätä vastakkaisiin suuntiin ja muodostaa kulman. Näiden seinien välillä sijaitsevat sivuseinät, ja bastioni on usein kiinnitettyä curtain-wall-tyyppiseen muurikokonaisuuteen. Edessä on yleensä laskeutuva maastoa suojeleva glacis, sekä paikkoja ja käytäviä, joiden kautta puolustajat voivat liikkua ja käyttää tukireikiä.

Nykyisin bastioni on yhä yleinen käsite historiallisissa linnoituksissa ja kaupungin vanhoissa muurinrakenteissa. Monet bastionit ovat säilyneinä muistomerkkeinä tai arkeologisina kohteina, ja niitä suojellaan sekä restauroinnin että kulttuuriperintöön liittyvän opetuksen kannalta.