Avaruusromujen

Avaruusromut ovat keinotekoisia, toimettomia kappaleita kiertoradoilla Maata kiertävillä radoilla. Niihin kuuluvat kuolleet satelliitit, käytöstä poistetut rakettien vaiheet sekä sirpaleiksi hajonneet kappaleet sekä erilaiset tehtävien aikana syntyneet jätteet, kuten pultit ja kiinnikkeet. Ne esiintyvät sekä matalilla Maan kiertoradoilla (LEO) että geostationaarisella radalla (GEO).

Avaruusromujen vaikutukset ja määrä: Nopeudet ovat useita kilometrejä sekunnissa, joten pienetkin romunpalat voivat aiheuttaa vahinkoja. Suurimmat ja seurattavat kappaleet (>10 cm) löytyvät tarkkailun piiristä, ja niiden määrän arviot ovat useita tuhansia. 1–10 cm kokoisten kappaleiden määrä on useita kymmeniä tuhansia, ja miljoonat pienemmät fragmentit muodostavat laajemman roskakentän. Romujen riski ulottuu satelliitteihin, miehitettyihin aluksiin sekä maasto- ja liiketoimintaa uhkaaviin avaruustoimintoihin.

Lähteet ja synty: Avaruusromut syntyvät sekä käytöstä poistetun teknologian että hajoamisten seurauksena. Merkittäviä esimerkkejä ovat esimerkiksi vuonna 2007 Kiinan Fengyun-1C -satelliitin tuhoamisen aiheuttamat roskien lisäykset. Myös törmäykset ja epäonnistumiset tuottavat korroosion jälkiä ja sirpaleita.

Hallinta ja ohjeistukset: Kansainväliset ohjeistukset Debris Mitigation Guidelines (COPUOS) sekä IADC:n suositukset ohjaavat roskien ehkäisyä, loppuun saattamista ja passivointia. Uusien satelliittien suunnittelussa pyritään minimoimaan syntyvät roskat; GEO-satelliitteja koskevat eriyiset loppuun käytön suunnitelmat. Yleinen tavoite on, että radalta poistuminen tapahtuu viimeistään 25 vuotta roskien muodostumisesta.

Tulevaisuus: Aktiiviset roskienpoistotoimet sekä parempi seurantajärjestelmä ja ehkäisykäytännöt ovat tutkimuksen sekä politiikan keskiössä. Kessler-syndrooma, roskien mahdollinen ketjureaktio, korostaa tarvetta turvalliselle ja kestävälle kaukopartioalueen hallinnalle.