Asteittaisuuden

Asteittaisuuden tarkoittaa ilmiötä, jossa ominaisuudet, tilat tai arvot etenevät asteittain ja pienin askelin, sen sijaan että ne ryhmäytyisivät selvästi erillisiin, täysin discontinuous luokkiin. Se kuvastaa tilaa tai prosessia, jossa muutokset voivat kohdistua suuremmasta kohti pienempään tai päinvastoin, mutta niiden rajat ovat epäselviä tai siirtyvät jatkuvasti.

Käyttökonteksteja on monia. Luonnossa ja koetuksissa asteittaisuus ilmenee mittaustuloksissa ja havaintovajeissa, joissa esimerkiksi lämpötila, pH tai värin sävy voivat muuttua asteittain jatkuvaksi spektriksi. Kielitieteessä ja psykologiassa havaitaan usein gradienttisia ominaisuuksia, joissa luokkien välinen ero ei ole kova, vaan ilmaisut voivat sijoittua asteikolle, jossa suuret ja pienemmät vivahteet ovat erottuvia mutta ei täysin erillisiä.

Aseettainen vastakohta on diskreetti tai kategorinen järjestelmä, jossa tilat ovat erillisiä ja selvästi rajattuja. Asteittaisuutta voidaan tarkastella sekä teoreettisesti että käytännössä esimerkiksi mittausmenetelmien, tilastollisten malleja ja suunnittelun yhteydessä, joissa pyritään ottamaan huomioon jatkuvuuden tai vähittäiset muutokset.

Etymologisesti sana tulee sanasta aste, joka tarkoittaa askelta tai luokkaa, ja -isuuden tai -aisuuden päätteistä muotoa. Suomessa asteittaisuutta käytetään yleisesti kuvaamaan sekä fyysisiä että abstrakteja, jatkuvuuteen viittaavia muutoksia ja hierarkioita.