Arvonlisäverotuksen

Arvonlisäverotuksen tarkoituksena Suomessa on kerätä yleinen kulutusvero suurimmalta osin tavaroiden ja palveluiden myynnistä. Se perustuu arvonlisäperiaatteeseen, jossa vero kohdistuu tuotteen tai palvelun lisäarvon osiin kussakin toimitusvaiheessa. Veroa kantavat ja tilittävät arvonlisäverovelvolliset yritykset, jotka keräävät myynnistään arvonlisäveron ja voivat vähentää hankinnoistaan maksetun arvonlisäveron.

Yleensä veron tilittäminen tapahtuu siten, että myyjä laskuttaa asiakkaalle myyntiviennistä arvonlisäveron (output VAT) ja vähentää siitä yrityksen hankinnoista (input VAT) aiheutuneet verot. Tätä erotusta tilitetään veroviranomaiselle. Kansainvälisessä ja erityistilanteissa sovelletaan käännettyä veronmaksajaa, osto- tai myyntihintojen siirtämistä veron kantamisesta toiselle taholle sekä muita sijoitettujen verokantojen sääntöjä.

Verokannan rakenne koostuu yleensä yhdestä pääkannasta, jota kutsutaan standardiksi, sekä yhdistellyistä alennetuista kannoista ja eräistä verottomuuksista. Verokantojen tarkat määräytymiskäytännöt, niiden vaihtelut sekä poikkeukset ovat Suomessa säädeltyjä sekä kansallisella lailla että EU:n arvonlisäverodirektiivien puitteissa. Tyypillisiä alennettuja kantoja annetaan esimerkiksi tietyille elintarvikkeille, palvelualoille kuten majoitus ja ravintolat sekä kirjoille tai lääkkeille joissakin tapauksissa.

Arvonlisäverotuksen hallinnointi Suomessa kuuluu Verohallinnolle, joka vastaa rekisteröinneistä, verokantojen soveltamisesta, verotuksellisista palautuksista sekä tilitysten valvonnasta. Verotus on osa julkista tulonmuodostusta ja tavoittelee kilpailukyvyn tasapuolisuutta sekä kotimaisessa että EU:n sisäisessä kaupankäynnissä.