Antiquatyylejä

Antiquatyylejä tarkoittaa muotoilun ja arkkitehtuurin suuntauksia, jotka ammentavat innoituksensa muinaisista kreikkalais-roomalaisista malleista sekä niiden jälkeisistä klassisista uudistuksista. Tyylit ovat vaikuttaneet sekä julkiseen rakennus- että sisustustekstiin eri aikakausina, ja niitä esiintyy sekä suoraan antiikin innoittamana että myöhempien revivalien kautta.

Historian kontekstissa tärkeimpiä vaiheita ovat 1700– ja 1800-luvuilla vallinnut neoklassismi sekä Empire-tyyli Napoleonin aikakaudella; nämä korostivat antiikin arkkitehtuurin mittasuhteita, symmetriaa ja symboliikkaa. Myöhemmin klassisen estetiikan tulkinnat ovat levinneet eri maiden arkkitehtuuriin ja sisustukseen.

Ominaispiirteisiin kuuluu säännöllinen järjestys, pylväät tai pilastrit, tympanonit ja frieesit sekä motiivit kuten meander, palmetti ja laakerinlehdet. Materiaalit painottavat marmoria, patinoituneita metalleja sekä arvokasta puuta; väripaletti on usein vaalea ja maanläheinen, korostaen muotoja ja yksityiskohtia.

Sovelluksina antiikkityylit näkyvät arkkitehtuurissa, julkisissa rakennuksissa ja suurissa sisustuksissa sekä huonekalumuotoilussa, jossa klassiset ornamentit ja symmetria ovat keskeisiä. Nykyään Antiquatyylejä yhdistetään usein historiallisiin viitteisiin sekä moderniin suunnitteluun, jolloin klassinen estetiikka saa uusia ilmentymiä ja käytännöllisiä tulkintoja.