Anominen

Anominen on suomenkielinen substantiivi, joka tarkoittaa jonkin asian pyytämistä viranomaiselta tai muulta taholta. Sana on pääasiassa muodollisessa tai liike-elämän kielellisessä kontekstissa. Se on johdettu verbistä anoa ja suffiksilla -minen, joka tekee siitä toiminnan tai prosessin nimityksen.

Anominen voi viitata sekä pyyntöön itsessään että kirjoitettuun anomukseen tai hakemukseen, joka osoitetaan viranomaiselle, tilintarkastajalle, tuomioistuimelle tai muulle järjestölle. Sitä käytetään tavallisesti tilanteissa, joissa on kyse oikeuksista, etuuksista, luvista, valituksista tai päätösten uudelleen käsittelystä. Käyttö on yleisintä virallisessa viestinnässä, hallinnollisissa asiakirjoissa ja oikeudellisissa yhteyksissä; arkikielessä sana nojataan yleisempiin sanoihin kuten pyynnöstä tai hakemuksesta.

Suhteessa muihin sanoihin: synonymiyhteydessä käytetään usein sanoja hakemus tai pyynnöstä, mutta anominen erottuu erityisesti prosessin muodollisuudella ja byrokraattisella ulottuvuudellaan. Anominen-ilmauksena viestinnässä korostuu usein hallinnollinen tai oikeudellinen menettely.

Etymologia: Anominen muodostuu juuresta anoa ja liitteestä -minen, mikä on yleinen tapa luoda suomen kielen nimeäviä ilmauksia toiminnasta.