Allatiivin

Allatiivin on suomen kielen taivutusmuoto, joka ilmaisee suuntaa kohti jotakin paikkaa tai vastaanottajaa. Se on yksi kielen lukuisista tapauksista ja tarvitsee kontekstin ymmärtääkseen, tarkoittaako se mennä jonnekin, antaa jollekin tai olla jollekin jänniteltäessä.

Muodostus ja esimerkit. Allatiivin muodostus tapahtuu lisäämällä -lle-suffixi substantiivin vartaloon tai nimeen. Esimerkiksi koulu -> koululle, koti -> kodille. Henkilöpronomineille allatiivimuodot ovat minulle, sinulle, hänelle, meille, teille ja heille. Vapaamuotoisessa käytössä siis esimerkiksi “Menen koululle” tarkoittaa “I am going to the school” (to destination).

Käyttö ja merkitys. Allatiivia käytetään muun muassa liikkeen suunnan ilmaisemiseen (mihin?) sekä vastaanottajaan tai hyötyyn viittaamiseen (kenelle?). Esimerkkejä: “Annan kirjan opettajalle” tarkoittaa kirjan siirtämistä opettajalle, eli vastaanottajalle. Toisaalta “Hänelle kuuluu ilo” viittaa johonkin kuuluu jollekin. Allatiivia käytetään usein tilanteissa, joissa halutaan korostaa määränottajaa tai paikkaa, jonne jokin siirretään tai jota kohti siirrytään.

Eri suhteet. Allatiivin ja illatiivin välinen ero on keskeinen: illatiivi tarkoittaa yleensä liikettä sisälle johonkin (esim. kouluun), kun taas allatiivi ilmaisee liikettä kohti jollakin pinnalla tai kohti vastaanottajaa (esim. koululle, minulle). Myös adjektiivien ja verbien yhteydessä allatiivin käyttö voi ilmentää alisteista tai hyödyllistä näkökulmaa.

Lähdeviitteet ja yhteydet. Allatiivin liittyy laajemmin suomen kielen taivutuksiin ja muihin sijamuotoihin, kuten illatiiviin, adjektiiviin ja dative-yhteyksiin.