Aikavyöhykkeiden

Aikavyöhykkeet ovat maantieteellisiä alueita, joilla käytetään samaa normaalia aikaa. Normaalia aikaa määrittää pitkien pituuspiirien mukaan, yleensä noin 15 asteen välein ja perustuen koordinoituun universaaliaikaan (UTC). Käytännössä kuitenkin sekä valtiot että alueet voivat määrätä omat offsetinsa, joten aikavyöhykkeet eivät aina vastaa puhdas maantieteellistä pituutta.

Historia: 1800-luvulla alettiin standardoida kellonajat liikenteen ja viestinnän tarpeisiin. Vuonna 1884 Greenwichin meridiaanin konferenssissa sovittiin noudatettavaksi yleistä aikaa ja ensisijaiseksi referenssiksi Greenwichin meridiaani, mikä johti nykyisen UTC-pohjaisen aikavyöhykkeiden järjestelmän kehitykseen.

Kesäaika: Monet maat käyttävät kesäaikaa, jolloin kelloja siirretään talven jälkeen eteenpäin yleensä yhden tunnin. Kesäaika ei ole maailmanlaajuinen, ja sitä sovelletaan eri tavoin tai sitä ei käytetä lainkaan.

Poikkeavuudet ja esimerkit: Aikavyöhykkeet eivät rajoitu tasaväleihin. Joillakin alueilla käytetään puolentoistunnin tai 45 minuutin offsetteja, kuten Intia ja Sri Lanka (UTC+5:30), Iran (UTC+3:30), Nepal (UTC+5:45). Alueelliset erot voivat aiheuttaa pienenkin poikkeaman maan rajojen sisällä. Lisäksi maa- ja aluekohtaiset muutoskäytännöt voivat poiketa yleisestä aikavyöhykkeestä.

Nykykäytäntö: Aikavyöhykkeitä hallinnoidaan tietokantapohjaisesti, ja ohjelmistot sekä verkkopalvelut käyttävät usein IANA Time Zone Databasea (tzdb) paikallistietoineen. UTC on edelleen perusta, josta offsetit lasketaan ja jonka ympärille käytännöt rakentuvat.