Adjektiivimuodossa

Adjektiivimuoto tarkoittaa adjektiivin taivutusmuotoa, jota käytetään kuvaamaan substantiiveja. Suomen kielessä adjektiivit taipuvat sekä luvun (yksikkö/monikko) että sijan mukaan, ja ne sopeutuvat substantiivin taivutukseen. Sukupuolta ei taivuteta, joten adjektiivin muoto ei muuta sen mukaan, viitataanko mieheen vai naiseen.

Adjektiivien yleisin käyttötapa on adjektiivien atribuutiivinen asema ennen substantiivia, esimerkiksi kaunis talo. Adjektiivi voi myös olla predikatiivinen, jolloin se seuraa linking-verbia kuten on tai ovat: Talo on kaunis. Talot ovat kauniita. Adjektiivit taipuvat siten, että ne vastaavat niiden kanssa esiintyvän substantiivin lukua ja sijaa.

Taivutuksen perusmuotoja havainnollistaa esimerkin avulla. Yksikkö, nominatiivi: kaunis talo. Yksikkö, genetiivi: kauniin talon. Monikko, nominatiivi: kauniit talot. Monikko, genetiivi: kauniiden talojen. Yksikkö, inessiivi: kauniissa talossa. Monikko, illatiivi: kauniisiin taloihin. Näin adjektiivit seuraavat substantiivin taivutusta ja pyritään säilyttämään kongruenssi sanan kanssa.

Asteet. Useimmat adjektiivit voivat muodostaa komparatiivin ja superlatiivin: kaunis, kauniimpi, kaunein. Joillakin adjektiiveilla on epäsäännöllisiä muotoja; suomen kielessä on myös adjektiiveja, jotka voivat esiintyä erilaisissa taivutusmuodoissa riippuen käytöstavasta.

Adjektiivimuodon hallinta on keskeistä suomen kielessä, koska se vaikuttaa ymmärrettävyyteen ja lauserakenteisiin sekä substantiivin että lauseen merkitykseen.