Adhesionmolekyylit

Adhesionmolekyylit ovat solukalvon proteiineja, jotka mahdollistavat solujen kiinnittymisen toisiinsa sekä soluväliaineeseen. Ne voivat olla transmembranaalisia proteiineja tai kiinnittyneitä kalvon kautta, ja niillä on sekä mekaaninen kiinnittäminen että signaalinvälitys tehtäviä.

Pääryhmät ovat integriinit, cadherinit, selectiinit sekä immunoglobuliinin superperheeseen kuuluvat CAM:t. Näiden molekyylien toiminta rakentaa kudosten arkkitehtuurin, ohjaa solujen liikettä ja säätelee immuunivastetta.

Integriinit ovat αβ-heterodimeerejä, jotka sitoutuvat ECM-proteiineihin kuten fibronetiiniin, kollageeniin ja laminin ja välittävät kiinnittymistä sekä signaalinvaihtoa. Cadherinit ovat Ca2+-riippuvaisia soluvälisten adheesioproteiineja; esimerkkejä ovat E- ja N-cadherin. Ne muodostavat homofiloisia sidoksia solujen välille ja yhdistävät cytoskeletoniin cadheriinien kautta. Selectiinit (L-, E-, P-) mahdollistavat leukosyyttien kiinnittymisen endoteeliin ja vieriytymisen verenkierrossa, erityisesti tulehduksissa. Ig-superperheen CAM:t kuten ICAM-1, ICAM-2, VCAM-1 ja NCAM osallistuvat immuunivasteisiin sekä hermostolliseen kehitykseen.

Ne voivat olla transmembranaalisia proteiineja tai kiinnittyneitä kalvolle, ja ne kytkeytyvät usein cytoskeeliin adapter-proteiinien kuten talin, vinculiin ja α-actinin kautta. Niillä on sekä outside-in- että inside-out-signaalinvälitys, eli adheesiot sekä vaikuttavat solun käyttäytymiseen että saavat aikaan signaalimuutoksia.

Adhesionmolekyylit ovat keskeisiä kehityksessä, kudosten järjestyksen muodostumisessa, haavojen paranemisessa sekä immuunivasteissa. Häiriöt niiden säätelyssä voivat liittyä tulehduksiin, autoimmuunisairauksiin ja syövän metastasointiin; esimerkiksi E-cadherinin ilmentymän muutokset voivat vaikuttaa epiteelin vakauteen ja invasioon.