Aallonpituusalueesta

Aallonpituusalueesta tarkoittaa sille pituusakselin rajaa, jonka sisällä jokin säteilevä ilmiö, laite tai sen vaste on havaittavissa tai toimiva. Aallonpituus λ ja taajuus f ovat kytköksissä c = λf, jossa c on valonnopeus tyhjiössä. Aallonpituusalue ilmoitetaan usein muodossa λ_min–λ_max, ja se voi viitata säteilyn spektriin, lähteen ominaisuuksiin tai vastaanottimen herkkyyteen. Alueen rajat voivat viitata tyhjiöaallonpituuksiin; käytännössä valo kuitenkin kulkee aineen läpi nopeammin tai hitaammin ja suhteellinen vaste muuttuu.

Esimerkkejä: näkyvä valo kattaa noin 380–750 nm, lähi-infrapuna noin 750 nm–2,5 μm, ja ultravioletti noin 10–400 nm. Radioaallot ja mikroaallot kattavat huomattavasti pidemmät pituudet, metreistä jopa kilometreihin. Aallonpituusalue on tärkeä määre sekä suunnittelussa että tulkinnassa: se kertoo, millä aallonpituuksilla laite, suodatin tai kalvo toimii ja mitä säteilyä se päästää läpi tai absorboi.

Käytännön sovelluksia ovat spektrinen vaste ja herkkyys sekä optisten komponenttien suunnittelu kuten suodattimet, linssit ja kalvot. Aallonpituusalue on keskeinen käsite kuvantamisessa, spektroskopiassa ja signaalin analyysissä. Mitoitus tapahtuu nanometreissä, mikrometreissä tai metreissä, ja ympäristön olosuhteet, kuten refraktiivisuus, voivat muuttaa arvoja.