Öljylamput

Öljylamput ovat valaisimia, jotka käyttävät polttoaineenaan öljyä, kuten mineraaliöljyä, parafiiniöljyä tai eläinrasvoja. Ne ovat olleet käytössä tuhansia vuosia ennen sähkövalon yleistymistä. Öljylampun perusrakenne koostuu säiliöstä öljylle, sydämestä, joka imee öljyä säiliöstä kapillaarivoiman avulla, ja sydämen polttamisesta. Liekkiä voidaan usein säädellä sydämen pituutta muuttamalla tai savua vähentävän lasikuvun avulla.

Varhaisimmat öljylamput olivat usein yksinkertaisia saviastioita, joihin asetettiin rasvainen sydän. Ajan myötä lampuista tuli monimutkaisempia ja koristeellisempia, ja niitä valmistettiin eri materiaaleista, kuten pronssista, messingistä ja lasista. Erilaisia öljytyyppejä käytettiin riippuen saatavuudesta ja alueesta. Esimerkiksi antiikin Kreikassa ja Roomassa käytettiin yleisesti oliiviöljyä.

Öljylamput olivat keskeisiä valonlähteitä kodeissa, julkisissa tiloissa ja matkustettaessa. Ne olivat välttämättömiä illan pimeydessä työskentelyyn, lukemiseen ja sosiaaliseen toimintaan. Sähkövalon keksiminen 1800-luvun lopulla ja sen yleistyminen 1900-luvulla syrjäytti öljylamput suurelta osin niiden käytännöllisyyden ja tehokkuuden vuoksi. Nykyään öljylamppuja käytetään pääasiassa koriste-esineinä, tunnelmavalaistuksessa tai paikoissa, joissa sähköä ei ole saatavilla, kuten mökeillä tai retkeilyssä. Niillä on myös historiallista ja keräilyarvoa.