äänenlaatuvaatimuksista

Äänenlaatuvaatimukset määrittelevät ne kriteerit ja standardit, joiden perusteella äänen toistettavuutta ja tallennettavuutta arvioidaan. Nämä vaatimukset ovat keskeisiä monilla aloilla, kuten ääniteollisuudessa, telekommunikaatiossa, audiovisuaalisten tuotteiden kehityksessä ja akustiikassa. Yleisimpiä äänilaatuun vaikuttavia tekijöitä ovat taajuusvaste, dynaaminen alue, kohinasuhde, särö ja stereokuva.

Taajuusvaste kuvaa, miten tasaisesti järjestelmä toistaa eri taajuuksia. Hyvä taajuusvaste varmistaa, että kaikki äänen osat, matalista bassotaajuuksista korkeisiin diskantteihin, toistuvat luonnollisesti ja ilman merkittäviä korostuksia tai vaimennuksia. Dynaaminen alue tarkoittaa suurimman ja pienimmän äänenvoimakkuuden välistä eroa, jonka järjestelmä pystyy toistamaan ilman häviöitä tai vääristymiä. Kohinasuhde (Signal-to-Noise Ratio, SNR) mittaa hyödyllisen signaalin voimakkuuden suhdetta taustakohinaan. Mitä korkeampi SNR, sitä puhtaampi ääni.

Särö, kuten harmoninen särö (Total Harmonic Distortion, THD), kertoo, kuinka paljon epätoivottuja ylisävyjä ääneen syntyy toiston aikana. Alhainen säröarvo on yleensä merkki laadukkaammasta toistosta. Stereokuva viittaa siihen, miten hyvin äänikuva luo tilan tunteen ja sijoittaa eri äänilähteet vasemman ja oikean kanavan välille. Ammattimainen äänenlaatu vaatii usein tiukkoja toleransseja kaikille näille parametreille. Äänenlaatuvaatimukset voivat vaihdella sovelluksen ja käyttötarkoituksen mukaan, esimerkiksi musiikin miksauksessa vaadittava tarkkuus eroaa puheviestinnän vaatimuksista.