Ääniliitännät

Ääniliitännät ovat fyysisiä liitäntöjä, joiden kautta äänisignaalit siirretään laitteesta toiseen. Ne voidaan jakaa analogisiin ja digitaalisin liitäntöihin sekä niiden mukaan erota kokoon, impedanssiin ja käyttötarkoitukseen. Osa liitännöistä on balansoituja, osa unbalanssoituja, mikä vaikuttaa häiriönkestävyyteen ja kaapelin pituuteen.

Analogiset liitännät yleisimpiä ovat 3,5 mm mini-jack (TRS tai TRRS), 6,35 mm suurjakk (TS/TRS) sekä RCA-phono-liitännät. XLR-liittimet (yleensä 3-pinnisiä) ovat balansoituja ja yleisiä ammattiäänentoistossa, kun taas RCA on tavallinen unbalanssoitu yhteys kuluttajalaitteissa. TRS- ja TS-kaapelit löytyvät sekä kuluttaja- että ammattiympäristöistä.

Digitaaliset ääniliitännät sisältävät S/PDIF-koaksiaalisen RCA- tai optisen TOSLINK-kaapelin sekä digitaaliset USB- ja USB-C -liitännät äänikortteihin ja ulkoisiin äänilaitteisiin. AES/EBU -standardin XLR-liittimet käytetään ammattimaailmassa. HDMI- ja DisplayPort -liitännät voivat kuljettaa sekä kuvaa että ääntä, ja niitä käytetään yhdistettynä televisioihin, AV-laitteisiin sekä tietokoneisiin. ADAT- ja muut optiset liitännät ovat muita esimerkkejä ammattikäyttöön tarkoitetuista digitaalilähetyksistä.

Yhteensopivuus ja käytäntö: unbalansoidut liitännät herkempiä häiriöille pitkissä kaapeleissa, kun taas balansoituja käytetään yleensä pitkillä asennuksilla. Signaalitasot eroavat kuluttaja- ja ammattipuolen välillä (esim. -10 dBV vs. +4 dBu). Oikea liitäntä riippuu käyttötarkoituksesta ja laitteiden tuetuista standardeista.

Käyttökohteet kattavat koti- ja PA-äänentoiston sekä studion äänityksen. Tekniikka kehittyy kohti monipuolisempaa digitaalista siirtoa ja USB-C -yhteyksiä, samalla kun perinteiset analogiset liitännät pysyvät käytössä.