yksimoodinen

Yksimoodinen kuitu, tai single-mode fiber, on valokuitu, joka tukee vain yhtä kenttämoodia valon propagointiin kuitua pitkin. Tämä rajoitus pätee tietyillä aallonpituuksilla, tyypillisesti noin 1260–1625 nanometriä. Yksimoodisen kuidun tavoitteena on minimoida modal dispersion, jolloin pitkien linkkien kaistanleveys ja signaalin laatu säilyvät paremmin kuin multimoodisilla kuiduilla.

Rakenne ja toimintaperiaate: Ytimen halkaisija on noin 8–10 mikrometriä ja kladinnan noin 125 mikrometriä. Ytimen ja kladinnan välissä on pieni refraktiokerroksen erotus, mikä sallii vain ensimmäisen modin propagoinnin. Yleisesti käytetään step-index -profiilia. Yksimoodiset kuidut suunnitellaan toimimaan optisilla signaaleilla 1310–1550 nanometrin alueilla, missä ne tarjoavat alhaisen juoksutuksen ja vähäisen attentuationin.

Käyttökohteet ja standardit: Yksimoodisia kuituja käytetään pääasiassa pitkän matkan telekommunikaatiossa, runkoverkoissa ja datakeskusten liitännöissä, joissa tarvitaan suurta kaistanleveyttä ja pientä signaalin heikkenemistä. Keskeisiä standardeja ovat ITU-T:n G.652-sarjan kuidut sekä vastaavat liitäntä- ja liitosmenetelmät. Yleisiä kaupallisia muotoja ovat esimerkiksi G.652D/E-kuidut.

Edut ja rajoitteet: Yksimoodinen kuitu tarjoaa pienemmän modal dispersionin ja mahdollistaa pidemmät linkit sekä suuremman signaalin kapasiteetin. Rajoitteita ovat korkeammat kustannukset, käytön tekninen vaativuus ja liitäntäpisteiden herkkyys sekä tarvitut tarkat asennus- ja splicing-menettelyt. Se on kuitenkin vakiintunut ratkaisu nykyisissä pitkän kantaman ja verkkojen tiedonsiirtoprojekteissa.