värikkyys

Värikkyys on visuaalisen ilmaisun ominaisuus, joka kuvaa värien havittavaa voimakkuutta ja rikkauden tunnetta. Se liittyy sekä yksittäisten värien intensiivisyyteen että kokonaisen värimaailman elävyyteen. Suomen kielen termi muodostetaan sanoista väri ja -kkyys, viitaten perceptuaaliseen ominaisuuteen.

Värikkyys voidaan nähdä kolmen perusominaisuuden kokonaisuutena: kylläisyyden (saturoituneisuus), kirkkauden ja värin peruslevyn suhteet. Korkea värikkyys ilmenee kirkkaiden, vahvojen ja toisiinsa kontrastoivien värien käytössä, kun taas matala värikkyys näkyy hillityissä, pastellimaisissa ja väreiltään pehmeämmissä kokonaisuuksissa. Värikkyys on usein subjektiivinen havainto, joka riippuu katselukontekstista, valaistuksesta sekä taustasta ja ympäröivästä tilasta.

Käytännössä värikkyyttä tarkastellaan taiteessa, suunnittelussa, valokuvauksessa sekä visuaalisessa viestinnässä. Sen avulla pyritään luomaan haluttu mieliala, energia tai todentuntua: esimerkiksi brändi voi hyödyntää vahvaa värikkyyttä kiinnittääkseen huomion, kun taas sisustus voi käyttää maltillista värikkyyttä rauhoittaakseen tilaa.

Värikkyyden mittaaminen tapahtuu sekä subjektiivisten arvioiden että objektiivisten mittausmenetelmien avulla. Perinteisesti käytetään kuvaan liittyvän kylläisyyden ja kontrastin arviointia; teknisessä kontekstissa voidaan soveltaa värienhallintajärjestelmiä ja perceptuallisia mittareita, jotka yrittävät kvantifioida värien kylläisyyden koettua voimakkuutta.