vulkanointiprosessilla

Vulkanointiprosessi viittaa kumituotteiden valmistuksen vaiheeseen, jossa kumiseos kovetetaan ja sen ominaisuudet pysyvästi muutetaan. Tämä tehdään yleensä lämmön ja paineen avulla, usein vulkanointiaineen, kuten rikin, läsnäollessa. Vulkanointiprosessin tarkoituksena on luoda ristikytkentöjä kumimolekyylien välille, mikä parantaa merkittävästi kumiseoksen mekaanista lujuutta, elastisuutta, kulutuskestävyyttä ja kemiallista kestävyyttä. Ilman vulkanointia kumimateriaali olisi pehmeää, tahmeaa ja heikosti muotonsa pitävää.

Prosessin aikana kumiseos altistetaan korkealle lämpötilalle, tyypillisesti 140–200 celsiusasteen välillä, ja sopivassa muotissa tai paineastissa. Vulkanointiaine reagoi kumipolymeerin kanssa muodostaen vahvoja kemiallisia sidoksia eri polymeeriketjujen välille. Nämä ristikytkennät estävät molekyylien liukumisen toistensa ohi, mikä antaa vulkanoidulle kumille sen tunnusomaiset ominaisuudet, kuten kyvyn palautua alkuperäiseen muotoonsa venytyksen jälkeen. Vulkanointiprosessin kesto ja olosuhteet vaihtelevat riippuen käsiteltävästä kumityypistä, vulkanointiaineesta ja halutuista lopputuloksista. Yleisimpiä vulkanointimenetelmiä ovat kuumapuristus, jatkuvatoiminen vulkanointi ja autoklaavivulkanointi.