viittaustavoissa
Viittaustavat ovat tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä, joiden tarkoituksena on osoittaa, mistä tiedot ja ideat ovat peräisin sekä helpottaa lukijan lähteiden löytämistä. Ne ohjaavat sekä tekstiin sijoitettavia viitteitä että kirjallisuusluetteloa tai lähdeluetteloa. Viittaustavat voivat vaikuttaa siihen, miten paljon tietoja kirjoittaja esittää ja missä muodossa ne esitetään. Yleisesti ne voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: notes-tyylit (alaviitteet tai loppuviitteet) sekä author-date -tyylit (viitteet tekstiin ja loppuluetteloon).
- APA (American Psychological Association): author-date-viitteet tekstissä ja erillinen lähdeluettelo, usein korostaa julkaisuvuotta ja DOIn käyttöä.
- MLA (Modern Language Association): parenthetical-viitteet tekstissä, sivunumero viitteessä, Works Cited -lähdeluettelo.
- Chicago: tarjoaa sekä Notes and Bibliography -tyyliä (alaviitteet/loppuviitteet ja bibliografia) että Author-Date -tyyliä; valinta riippuu alasta
- Vancouver: numeerinen järjestelmä, viitteet tekstiin numeroineen ja lähdeluettelo numeroinnin mukaan.
- Harvard: yleisessä käytössä autor-date-viittausjärjestelmä, jonka tarkka muoto voi vaihdella laitoksen mukaan.
- Valitse alasi, julkaisun tai oppilaitoksen ohjeiden mukainen viittaustapa ja käytä sitä johdonmukaisesti koko teoksessa.
- Yleisimmät viitteiden elementit: tekijä(t), julkaisuvuosi, teoksen otsikko, julkaisija tai julkaisukanava, volyymi/numero, sivut sekä DOI tai pysyvä
- Verkkolähteissä DOIn tai vakaan URLin käyttö on suositeltavaa; joidenkin tyyppien osalta saatetaan tarvita pääsyn päivämäärä.
- Viitteet voidaan hallita tietokannoilla ja viitteidenhallintatyökaluilla (esim. Zotero, EndNote, Mendeley) niiden tuottaessa automaattisesti oikean muodon.
Viittaustapojen tarkoituksena on varmistaa rivivarmuus, kiistattava lähdeperuste ja helppo lähteiden tarkastaminen tutkimustyössä.