viittaamiskäytäntöjä

Viittaamiskäytännöt, eli käytännöt siihen, miten viitataan käytettyihin lähteisiin, ovat olennainen osa akateemista ja tieteellistä kirjoittamista. Ne varmistavat, että alkuperäisten lähteiden tekijöitä kunnioitetaan ja että lukija voi tarkistaa käytetyt tiedot. Hyvä viittaaminen estää myös plagioinnin, eli toisen työn tai ideoiden esittämisen omana.

Eri tieteenaloilla ja julkaisuissa on omat vakiintuneet viittaustyylinsä, kuten APA, MLA, Chicago tai Harvard. Näiden tyylien tarkoituksena on yhtenäistää viittausten ulkoasu ja helpottaa niiden tunnistamista. Viittauksia käytetään tekstin sisällä lyhyinä merkintöinä, jotka ohjaavat lukijan tarkempaan lähdeluetteloon artikkelin tai julkaisun lopussa.

Lähdeluettelossa esitetään kaikki tekstissä mainitut lähteet kattavasti, sisältäen tyypillisesti tekijän, julkaisuvuoden, otsikon ja julkaisutiedot. Viittaaminen voi tapahtua joko suoraan sitaatteina, jolloin alkuperäinen teksti kopioidaan tarkasti lainausmerkein, tai epäsuorasti parafraasina, jolloin alkuperäinen ajatus esitetään omin sanoin. Kummassakin tapauksessa alkuperäinen lähde on merkittävä. Monimutkaisemmissa tieteellisissä töissä, kuten pro gradu -tutkielmissa ja väitöskirjoissa, viittaamiskäytännöt ovat erityisen tarkasti määriteltyjä ja niiden noudattaminen on kriittistä.