verkkotiedostojärjestelmän

Verkkotiedostojärjestelmä, englanniksi Network File System (NFS), on hajautettu tiedostojärjestelmäprotokolla, joka sallii asiakastietokoneiden käyttää tiedostoja ja hakemistoja verkon yli palvelintietokoneesta. Se on kehitetty alun perin Sun Microsystemsin toimesta 1980-luvulla, ja siitä on sittemmin tullut yleinen standardi useissa Unix-pohjaisissa käyttöjärjestelmissä.

NFS:n avulla asiakas voi liittää palvelimen tiedostojärjestelmän paikalliseen hakemistoon. Tämä mahdollistaa tiedostojen ja hakemistojen käytön lähes samalla tavalla kuin jos ne olisivat paikallisesti tallennettuja. Käyttäjät ja sovellukset voivat lukea, kirjoittaa ja muokata tiedostoja verkon yli ilman, että tietoja tarvitsee kopioida erikseen.

NFS-protokolla toimii asiakas-palvelin-arkkitehtuurilla. Palvelin jakaa tiedostojärjestelmän resursseja, ja asiakkaat pyytävät niitä palvelimelta. Tärkeimmät NFS-versiot ovat NFSv2, NFSv3 ja NFSv4, joista uudemmat versiot tarjoavat parannuksia suorituskykyyn, tietoturvaan ja ominaisuuksiin. Esimerkiksi NFSv4 tukee paremmin palomuurien läpäisyä ja tarjoaa parannetun tilanhallinnan.

Verkkotiedostojärjestelmää käytetään yleisesti yritysympäristöissä ja akateemisissa laitoksissa tiedostojen keskitettyyn hallintaan ja jakamiseen. Se helpottaa yhteistyötä ja vähentää datan päällekkäisyyttä. Sen käyttöön liittyy kuitenkin myös huomioitavia seikkoja, kuten verkon suorituskyky, tietoturva ja mahdolliset riippuvuudet palvelimen saatavuudesta.