verkkokalastusmenetelmiä

Verkkokalastusmenetelmiä ovat erilaisia tapoja hyödyntää verkkoja kalansaaliin saamiseksi. Verkot ovat yleensä kudottuja rakenteita, jotka on suunniteltu estämään kalojen liikkumista. Erilaisia verkkotyyppejä ja niiden käyttötapoja on kehittynyt vuosisatojen aikana vastaamaan erilaisia kalastusolosuhteita, kalalajeja ja tavoitteita.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on seisova verkko, joka asetetaan paikalleen ja annetaan olla paikoillaan tietyn ajan. Kalat uivat verkkoon ja jäävät siihen kiinni. Pyydyksen koko, silmäkoko ja syvyys valitaan kohdekalalajin mukaan. Haavilla voidaan kerätä saalis vedestä.

Ajoverkot ovat toinen merkittävä verkkokalastusmenetelmä. Niitä vedetään veneen perässä tai sivulla kalojen parvea kohti. Ajoverkot voivat olla pitkiä ja ne on suunniteltu ajamaan kaloja tietyllä alueella. Tässä menetelmässä on tärkeää ajoitus ja veneen nopeus.

Ryöstävät verkot, kuten rysät ja seitit, ovat passiivisia pyydyksiä, jotka perustuvat kaloihin houkutteluun tai ohjaamiseen ansaan. Rysät ovat usein kartiomaisia rakenteita, joihin kalat uivat sisään ja joista on vaikea löytää ulos. Seitit taas ovat pitkiä verkkoja, jotka ohjaavat kaloja rysään.

Verkkokalastuksen tehokkuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten veden lämpötila, virtaus, vuorokaudenaika, verkon sijainti ja kalalajin käyttäytyminen. Eettiset ja kestävät verkkokalastusmenetelmät ottavat huomioon myös kalakantojen kestävyyden ja pyydyksen selektiivisyyden, eli sen, että saaliiksi joutuu vain haluttu kalalaji ja koko. Säädökset ja luvat säätelevät verkkokalastusta monilla alueilla.