vedenimemiskykyä

Vedenimeytymiskyky tarkoittaa materiaalin kykyä vastaanottaa ja pitää vettä kosteuden muodossa. Se on keskeinen ominaisuus monissa rakennus-, tekstiili- ja elintarvikemateriaaleissa ja riippuu sekä rakenteesta että kemiallisista ominaisuuksista sekä ympäristön kosteudesta ja lämpötilasta. Vedenimeytymiskyvyn muodostavat porojen määrä ja koko, kapillaarinen toiminta sekä hydrophiliset sidokset materiaalin sisällä.

Mittaaminen on yleisesti gravimetrinen: kuivasta näytteestä mitataan massa, upotetaan veteen annetuksi ajaksi ja mitataan lopullinen massa. Vedenimeytyminen ilmoitetaan usein prosentteina massamuutoksesta. Kapillaarinen imemiskyky voidaan arvioida kapillaarisiin nousukokeisiin perustuen. Sorptio-käyrät kuvaavat kosteuden imeytymistä ja vapautumista lämpötilan ja ilmankosteuden funktiona.

Tekijöitä, jotka vaikuttavat vedenimeytymiskykyyn, ovat porosity (huokoisuus) sekä pore-koon jakauma, pinta-aktiivisuus ja hydrophilisyys sekä ympäristön lämpötila ja kosteus. Eri materiaalit, kuten betoni, puu, keraamit, muovit ja tekstiilit, käyttäytyvät eri tavoin. Veden imeytyminen voi aiheuttaa tilavuusmuutoksia, muodonmuutoksia sekä homeen riskin.

Sovelluksissa vedenimeytymiskyky on tärkeä kosteudenhallinnassa ja suunnittelussa. Rakennusmateriaaleissa sen perusteella arvioidaan kosteudenkestävyyttä, ilmanvaihdon tarvetta ja ehkäistään home- sekä mikrobiriskejä. Puun kosteuspitoisuus vaikuttaa laajenemiseen ja mahdolliseen halkeiluun, kun taas tekstiilit ja pakkaukset voivat muuttaa käyttömukavuutta ja kestävyyttä kosteissa olosuhteissa.